Veljespotretti

Veljespotretti

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kikkarilenkkejä, tokoa ja paimennusta

Ohoh. Mihin tämä aika on vierähtänyt? Viimeksi näyn kirjoitelleen tammikuussa ja onhan alkuvuoteen mahtunut yhtä sun toista.
John hassuttelee ja treenaa isännän kanssa :)

Ensimmäisenä ja ehdottomasti tärkeimpänä - John on ollut vuoden alusta alkaen terveenä. Saatiin katkaistua korvatulehduskierre ja ajettua lääkkeetkin alas, toistaiseksi hyvin tuloksin. Lepo (ennenkaikkea henkinen, sillä väitän stressin laukaisevan Johnin korvasairastelun) ja rutiinit ovat olleet avainasemassa Johnin toipumisessa. Koputan puuta, koska jotenkin tuntuu liian huojentavalta ajatukselta, että John olisi vihdoin viimeisen päälle terve, mutta iloinen mie olen.

Ja koska John on ollut tovin aikaa terve ja viime laukaisusta on kulunut aikaa yli puoli vuotta, päätin pari viikkoa sitten testata mitä John sanoo laukaukseen. Ihan vain nähdäkseni minkälaisen reaktion pauke tuottaa ja tietääkseni, onko tulevalle kesälle mitään toivoa unelmoida hakukokeisiin osallistumisesta tai kannattaako siitä ylipäätään enää haaveilla. John huomasi laukauksen, kääntyi katsomaan, mutta palautti kontaktin välittömästi. Häntä ei laskenut eikä toimintakyky mennyt miksikään. Tämän jälkeen on käyty kentällä useammat treenit, eikä kyräilymieliala ollut jäänyt päälle, eli ihan lupaavalta näyttää :) tämä tieto riittää toistaiseksi ja edetään hitaasti tilannetta seuraillen. Kipuvinkkeli näkyisi onneksi olevan poissa. Kipu on mitä todennäköisimmin ollut syy koko laukauspelkoon, John kun on aika herkkä koira. Kyse onkin nyt siinä (siis mikäli koira terveenä pysyy) kuinka syvän henkisen arven tuo on itselleen muodostanut.
John ja Lempi-Irmeli

Mutta jee!

Muuten Johnin talveen on kuulunut pitkiä lenkkejä jäällä, laatuaikaa myös vain emännän kanssa, tokoilua, parit höpöttelyhakutreenit ja näistä Johnin ehdoton suosikki eli kicksparkki. John on jokseenkin psykoottinen kikkarin edessä ja vetää kuin hullu (nimim. musta persposki edelleen matkamuistona männä reissusta). John on vetotyyliltään sprintteri ja jaksaa muutaman kilometriä mennä naru pinkeällä, minkä jälkeen kone vähän hyytyy. Mutta koska meillä ei ole mitään tavoitteita tämän lajin suhteen niin annan sen mennä tuolla itselleen ominaisella tyylillä josta näkyy nauttivan.

Tokorintamalla Johnin kanssa on treenailtu lähinnä liikkeiden pieniä osia, kuten eteentulon tiiviyttä, kapulan luovutusasentoa, seuruupaikkaa korkeammassakin vireessä jne. Ollaan oikeastaan oltu aika vähällä treenillä ja vain nautittu terveestä elämästä. Toiveissa olisi keväästä/alkukesästä päästä jonnekin tokokokeeseen, mutta paikat tuntuvat olevan tiukassa. Johnin vire tulee varmasti edelleen olemaan melko korkea kun tätä taukoa on ollut eli lähinnä lähdemme hakemaan siihen tasaisuutta. Tuloksilla ei niin väliä tälle hätää. Sitä ei varmaan tarvisi edes erikseen mainita, mutta hauskaa me mennään pitämään - ja Johnin kanssa työnteko on kyllä aina sitä itseään.


Benin treenit ovat alkaneet ottaa tulta alleen. Hakupuolella mennään edelleen pelkillä ilmaisutreeneillä, sillä metsiin ei ole vielä hetkeen asiaa. Haukut ovat alkaneet sujua tosi kivasti. Hiljalleen on otettu kestoa ja piiloja mukaan treeneihin. Benin haukkupaikka on tosi kiva ja malttaa pysyä hirveän hyvin ukolla haukkuessaan tai taistellessaan, mutta maalimies saa olla palkkauksen kanssa aktiivinen tai pikkumies keksii roudata palkan emännälle. Ollaankin nyt palkattu siten, että tyynyssä on ollut kiinni naru mikä helpottaa leikkiä senkin jälkeen kun Ben on voittanut taistelun. Ettei siis lähde livohkaan lelun kanssa, sillä kun on taipumusta sellaiseen.

https://www.youtube.com/watch?v=DlY9hYDJowE

Tottispuolen huomioita:
1. Seuruu on ottanut (hitaita) harppauksia eteenpäin. Ben tarvitsee vielä runsaasti apuja, mutta sivulletulo ja paikka alkaa kumminkin löytyä. Paikan ja palkkauksen suhteen pitää olla tarkkana, sillä keulii herkästi vähän eteen.
2. Jäävät (maahan, istu) on melko hyvät. Koiran tyylille ominaisesti varsin säpäkkäät kuten mikä vain liike. Seisomista voisi jossain kohtaa ruveta harjoittelemaan.
3. Paikallaanolotreenit on ihan mallillaan. Ei häiriinny muista koirista tms. mutta minua tarkkailee ja haluaisi herkästi ennakoida luoksetuloa, sivulletuloa ym. Tästä syystä otetaan jälkeenmainittuja harvoin.
4. Etuasento. On vielä varsin riippuvainen namista. Benillä, ylipäätään, avun häivyttäminen liikkeessä kuin liikkeessä tulee tehdä aika pitkän kaavan kautta.
5. Kapulan pito. Woop! Ollaan otettu tätä kevyellä kapulalla ja esineillä hyvin matalassa vireessä kotona. Harvoin edes palkan kanssa, koska jo palkka kiihdyttää moottorin. On kyllä kehittynyt tosi paljon ja esineen tai kapulan mäklyy on jäänyt vähemmälle. Pystyy jo pitämään kapulaa muutamia sekunteja. Ei mene sijaistoiminnoille kuten aiemmin jo kapulan nähdessään.
6. Esineen tuominen. Sama homma kuin kapulan kanssa. Tosi kiihdyttävä liike Benille ja menee herkästi voimakkaille sijaistoiminnoille. Etenemme siis hiiiitaasti ja raaaaaaauhallisesti.

Uusia lajivalloituksiakin on tullut. Ben on päässyt kahdesti hyvin kevyesti sekä lyhykäisesti kikkarin eteen. Tykkää vetää ja on luonteva siinä(kin) hommassa.

Viime sunnuntaina käytiin sitten elämämme ensimmäinen paimennuskeikka ja kenenkäs muunkaan kuin Heidin innoittamana. Koska paikkoja oli yksi, otin mukaan vain Benin ja jätin Johnin päivähoitoon Jämyn hellään huomaan. Täytyy myöntää, että laji vei mukanaan ja odotan suurella innolla seuraavia paimennuskertoja, joita kalenterista löytyykin nyt mukavasti.

Ben oli ihan mielettömän hyvä. Mie päivä päivältä hämmästyn enemmän tuosta koirasta ja siitä miten sen luonne voi olla noin mainio. Järkevä, tasapainoinen, ystävällinen ja hyvähermoinen. Kaksi ensimmäistä kierrosta paimennettiin poroilla. Kopioin ajatuksia suoraan Facebookista: 
Bee on itsevarma ja vahva nuori koira, jolla on iso moottori ja työskentelyhalu. Oli nätisti kuulolla ja teki koko ajan töitä. Porotkin kunnioittivat nuorta miestä ja Ben pystyi hyvin niitä kuljettamaan ja ohjaamaan. Uskalsi haastaa poroja mikäli tilanne vaati ja palautui näistä "jänskistä" hetkistä samantien, eikä tarvinnut huilaustaukoa (mitkä hermot!). Ben oli kohtelias poroja kohtaan ja kuuleman mukaan varsin reilu koira. Lampaillakin toimi ihan pienen alkujännityksen jälkeen yhtä hienosti. Kertakaikkiaan wau. On tuo pentu aikamoinen pakkaus.
Meillä oli ohjaajallekin eka paimennuskerta. Käsittääkseni belkien pitäis luonnostaa paimentaa herkemmin kiertotyylillä, jolla lampaita paimennetaan. Poroja puolestaan kuljetetaan tuolta taka-alalta. Benillä homma sujui kuitenkin hassusti jopa paremmin poroilla, mutta seuraavat kerrat näyttää mihin muokkautuu :) porot pyrähtää herkemmin pakoon joten oletan niiden laukaisevan saalisvietin herkemmin (tämä ei kuitenkaan ollut, jopa vähän yllättäen, ongelma Benille). Liikkuvaisten porojen, joilla 2 ekaa reeniä oli, jälkeen Ben alkuun ihmetteli paikallaan jöröttäviä lampaita kunnes hokasi juonen.
Benin tekemiseen jouduttiin yhdesti puuttumaan ihan alussa kun lähti kohti poroja jahtausilmeellä ja korvat lukkiutu pariksi sekunniksi - joskaan en usko että näpsinyt olisi silti. Saakeliperkule ja sauvan nakkaus maahan. Ei tarvinu ojentaa toista kertaa. Eli hyvin meni palaute perille vaikkei Ben ole yhtään herkkä vaan jokseenkin kova koira. Sauva tais itseasiassa Heidin sihtillä vähän osuakin Beniin ja se vaan tuumas, että "jaa, sauva, jatketaan!" 
 Arki poikien kanssa sujuu oikein mallikkaasti. Siitä ei juuri uutta sanottavaa, siispä päätetään teksti paimennuskuvasaasteeseen. Poroilta otetut kuvat on napsinut Anu Ovaskainen.














tongue emoticonEli hauskaa oli ja odotan seuraavan kerran lisäksi sitä, että John pääsee kokeilemaan hommaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti