Veljespotretti

Veljespotretti

perjantai 15. tammikuuta 2016

Kajaani KV ja alkuvuoden kuulumisia

Viime sunnuntaina vietettiin pitkä, siis hyvin pitkä, päivä Kajaanissa. Matkaan lähdettiin Marikan kanssa aamuyöllä, parin tunnin surkeilla yöunilla, ja kotiin saavuttiin kymmenen jälkeen illalla. No - mitäpä sitä ei tämän hullun harrastuksen ja koirien eteen tekisi?

Kannatti lähteä. Etukäteen olin vähän epäilevä suuremman pärjäämisen suhteen, sillä Ben oli alkanut viikkoa aiemmin pudottaa turkkiaan eritoten etuosasta ja kaulan alueelta. Peseminen ja föönaaminen jäi tekemättä ja verraten Jyväskylän näyttelyyn ei turkki ollut yhtä näyttävässä kunnossa. Kaikesta huolimatta pieni komea belgiaani ylitti jälleen odotukset ja vei potin kotiin.

PU1, Sert, VSP, ROP-JUN (Leni Finne)
Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää, jossa kauniit tummat silmät. Oikea-asentoiset korvat. Erinomainen ilme. Kaunis kaula ja ylälinja. Melko pysty olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset. Oikea askelpituus ja liikuntatapa. Hieman korkea etuaskel.

Ben esiintyi aika kivasti, joskin juoksemista pienessä kehässä voisi vähän treenata, että liikkeet olisivat tasapainoisemmat. Seisoi reippaana ja antoi käsitellä itsensä häntä heiluen. Ja oli se sitten melko nättinäkin, kun nuita arvosteluita katsoo.

Parhaiden junioreiden kehässä ei tällä kertaa menestystä siunaantunut - kenties sitten kun ollaan paremmassa turkissa ja vähän esiintymiskokeneempia. Kuitenkin juuri tuolla isossa kehässä Benin liikkuminen oli tosi nättiä katsottavaa ja olin kyllä koirastani tosi ylpeä. Yhteistyö Marikan handeloiramana toimi mutkattomasti. Ja ylipäätään Benin käytös pallohallissa, paineovien läpikuluissa sun muissa oli käsittämättömän rentoa. 

Meidän missiohan on todistaa, että kaunis ulkonäkö ja potentiaalinen harrastuskoiran luonne voivat viihtyä samassa paketissa ja tämä Kajaanin reissu vahvisti jälleen käsitystäni siitä.

Mitäs meille muuta? Kova, liki 30 asteen pakkanen, on vähän rajoittanut kikkari- ja ilmaisutreenejä joten ollaan lähinnä hallitottisteltu. Johnin kanssa ollaan treenattu uusia temppuja mielenvirkistykseksi, kaukoja, merkkiä häiriöesineiden lomassa ja suoraa/tiiviimpää etuasentoa niin noudossa kuin luoksetulossakin. Benin kanssa teemana on ollut erityisesti seuruu, joka onkin lähtenyt etenemään mukavasti. Myös pepunkäyttötreenit aloitettu vatialustalla. Kapulan pitoa ja esineen nostamista/tuomista harjoitellaan myös. Nyt kun esineen tuominen onnistuu kohtalaisen hyvin, niin tarkoituksena olisi aloittaa esine-etsintäharjoitukset takapihan metsikossa kunhan pakkanen vähän lauhtuu. Jääviä, luoksetuloa ja paikkamakuuta otettu ajoittain ja ne tuntuu olevan ne Benin bravuurit, Eka ruututreeni testattiin viime viikolla ja jätkä huomasi juonen heti.
On kannattanut antaa sille aikaa. Se on kaikessa rauhassa kasvattanut aivot ja on nyt melko kivassa viretilassa treenaamisen ja oppimisen kannalta. Paitsi noutoesineen kanssa. Se on meidän kovasti kiihtyvä akilleen kantapää.

Johnin kanssa koesuunnitelmat ovat tovin tauolla ja keskitytään koiran terveeksi saamiseen. Jotenkin jännästi asioiden tärkeysjärjestys on näyttäytynyt viime aikoina hyvin selkeänä, eikä kisaaminen ole sen listan kärjessä. Olkoon sitten kuinka kivaa ja merkityksellistä - kyllähän me ollaan siitä hommasta sekä pärjäämisestä nautittu ja sen eteen töitä tehty, sitä en kiellä. Anyways. Yksi uusi "diagnoosi" ja siihen sopivat keinot ovat nyt kokeilla ja jonkin näköistä kehittymistä eteenpäin on havaittavissa. Täällä ollaan tassut ristissä.

Ja vielä on mainittava, että Benillä pukkaa murkku-ikää. Oireina jonkin sortin mieheyden heräämistä, hajuista kiinnostumista, random asioille pöhinää, vartiointivietin esiintymistä ja pursuavaa energiaa. Kuitenkin Ben on tosi helppo näine oireineen ja malttaa totella emännän käskyjä. Että edelleen kuvailisin Beniä sanaparrella "helppo belkiuros".  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti