Veljespotretti

Veljespotretti

torstai 8. tammikuuta 2015

Vuosi 2014 pakettiin plus Johnin ensimmäiset kickspark-treenit

Vuosi 2014 on takana ja kaikkiaan se oli kaikkiaan hyvin tapahtumarikas pläjäys - niin hyvässä kuin huonossakin. Kohokohtina koiramaisesta elämästä jäivät mieleen haku-uran onnistunut korkkaus, RPKK:n puheenjohtajaksi ryhtyminen ja lukkoon lyöty päätös uudesta pennusta. Varaus on tehty, ja jos kaikki menee hyvin, kasvaa perheemme keväällä yhdellä puikulakuonolla. Johnin kanssa elämä on muutenkin loksahtanut urilleen. Uusi asuinympäristö rauhallisella rivari-/omakotitalo-alueella on varmasti ollut iso tekijä siihen.

Maailman reippain kuuraparta.
Olen viimeisen vuoden aikana päättänyt olla stressaamatta liikoja näistä koirahommista. Minä en ole täydellinen eikä ole koiranikaan, ja jos jollakin on jotain sitä vastaan, niin pitäköön tunkkinsa. Olen huvituksella kuunnellut ja seurannut keskusteluja sekä kommentteja koirankasvatuksesta tai esimerkiksi hakukoiran kouluttamisesta. Osa jutuista ihan suoraan meille osoitettuna, osa keskustelua yleisemmällä tasolla. Välillä tuntuu, että me tehdään toisten mielestä tätä hommaa ihan väärin. Nykyään vaan hymähdän ja totean itselleni, että tulokset (tai niiden puuttuminen :P) saavat jatkossa puhua puolestaan. Ohjeita treeniporukalta ja kouluttajilta otetaan tietenkin vastaan avoimesti, mutta loppujen lopuksi se on ihan minusta kiinni miten päätän koirani kouluttaa.

Se siittä.

Käytiin viime sunnuntaina testailemassa kuinka tuo kicksparkkailu minulta ja Johnilta sujuisi. Olen jo pitkään miettinyt, että meidän pitää alkaa harrastaa jotain talvilajia, sillä pelkkä tokoilu käy melko tylsäksi. Ja kuten todettu, Johnin kuntoa voisi kohottaa ensi kesän hakukokeita varten, jottei onnistuminen jää siitä kiinni, ettei koira jaksa fysiikan puolesta. Heidi lainasi meille ystävällisesti toista kicksparkiaan ja lähti lenkkikaveriksi Jämyn kanssa.

Ajattelin, että tämä vetohomma on Johnille melko uusi juttu - mitä nyt joskus ollaan juoksenneltu ja eihän minun vauhti siinä riitä, jotenka John ei ole päässyt kunnolla vetämisen makuun. Olin siis valmistautunut rentoon lenkkiin ja opettelumeininkiin. Homma ei mennyt ihan niin. John osoittautui vallan luonnonlahjakkaaksi vetokoiraksi ja lähti ihan innoissaan pörheltämään kelkasta välittämättä. John rukka ei kuitenkaan vielä osannut säännöstellä voimiaan ja hyytyi lenkin puolivälin jälkeen. Loppumatka eli n. 4 km mentiin hitaammin ja jouduin itse potkistelemaan koko ajan lisävauhtia, mikä tuntui seuraavat kaksi päivää lonkkien ja pakaroiden alueella hyvin tuntuvana kipuna. Sykemittarin mukaan tämä oli ihan varteenotettava aerobinen treeni emännällekin.

Mutta hauskaa oli. Ihan hullun hauskaa!

Harjoiteltiin kahden koiran kanssa menoa, kun Juju käväisi meillä hoidossa :)
Ostautin Johnille oikeen kunnolliset vetovaljaat ja eilen kun käytiin uudella lenkillä Heidin kanssa, jaksoi John vetää melkein koko matkan. Se meinasi karata käsistä, niin innoissan oli. Ainoa rasittava juttu lenkin aikana oli se, että John haluaisi kauheesti punkea juoksukaverikoirana toimineen Jojon kylkeen kiinni eikä millään meinannut uskoa, että omalla puolella on pysyttävä.

Ollaan tauon jälkeen reipastuttu myös tokoilun suhteen ja syytä onkin, sillä kuukauden päästä on seuraava voittajaluokan koettelemus. Ruutu on edellleen se epävarmin liike joten fokus treeneissä on selkeästi siinä (sekä pk-hyppytekniikan opettelussa). Muuta sitten vähän ohessa.

Vuodelle 2015 on kaikenlaisia suunnitelmia, mutta niistä lisää toiste. Hyvää alkanutta vuotta kaverit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti