Veljespotretti

Veljespotretti

tiistai 27. tammikuuta 2015

Kokeisiin valmistautumista

Puolentoista viikon kuluttua on seuraava voittajaluokan tokokoettelemus.
Oltaisiin voitu valmistautua reippaamminkin, mutta kun tammikuu sattuu olemaan superkiireistä aikaa töissä ja lisäksi on ollut vähän muutakin arjen hässäkkää. Siispä ollaan menty aika vähillä treeneillä. Iltaisin rento (aivoton) metsälenkki tai rento (aivoton) kickspark-hurjastelu ovat houkutelleet treeniviilaamista enemmän, sillä tässä väsymystilassa tokotreeneistä ei meikäläisellä tule mittään. Päämäärätöntä höntyilyä olisi. Ollaan siis panostettu määrän sijaan laatuun.

Käytiin me Pellossa möllitokoilemassa pari viikkoa taaksepäin ja sen perusteella tehtiin treenilista koetta edeltävälle ajalle.

Ennen koetta tulemme treenaamaan seuraavia:

  • Ruutu. Häiriössä on edelleen hankala paikantaa. Pellossa oli pahin mahdollinen häiriö, eli ruudun takana juoksenteleva lapsi (joka oli vaan vähän turhan ihana). Paikka on yhä useammin ruudun perällä, mutta jos iskee epävarmuus ruudun paikantamisen suhteen, jää John vilkuilemaan taakse ja pysähtyy ihan riskilähelle ruudun etureunaa. Välillä tulee kuitenkin loistosuorituksia eli valoa näkyy tunnelin päässä!
  • Suorat perusasennot. Plus emännän omituinen käsipakkoliike pois koiran tullessa sivulle.
  • Kaukojumppaa. Ja jumppaa yleensäkin. Tässä liikkeessä mahdolliset jumit näkyy Johnilla kaikkein eniten.
  • Metallinouto. Meni Pellon mölleissä häneksi, mahdollisesti niskajumin vuoksi, eli lähinnä varmistellaan ettei mitään pysyvää vikaa liikkeessä ole ja otetaan pari onnistunutta suoritusta ennen koetta.
  • Seuraamisen käännökset. Paranee koko ajan! Mutta fiilaillaan.
  • Luoksetulon pysäytyksiä parilla superpalkalla. Pakko kai näitäkin on..


Vauhdin huumaa feat Anna ja Niitsa.
Kuten alussa mainitsin, ollaan päästy vauhtiin kicksparkailun suhteen. Jämyn, Jojon ja Niitin kanssa ollaan nyt pääsääntösesti menty. Kicksparkkailu on edelleen ihan törkeän hauskaa ja kun ollaan saatu kunnolliset vetovälineet on homma jopa entistä sujuvampaa - pikkubelgi on vallan luontainen vetojuhta. John on hoksannut, että lenkkikaverin kylkeen ei mennä vaan napottaa kiltisti omalla puolellaan. Ilman jänistä tai juoksukaveria John ei vedä kovin hyvin, mutta en minä siitä jaksa alkaa stressiä repimään. Tätä lajia kun ei harrasteta millään tasolla tavoitteellisesti niin mennään sieltä mistä aita on matalin. Lenkkeillään joko kaverin kanssa tai isäntä-jäniksen perässä. Pääasia on hauskuus ja se, että Johnin (ja minun) kunto kohenee siinä ohessa.

John on käynyt hierottavana Jonnalla ja vaikuttaisi sille, että vetäminen on alkuun vähän jumittanut niskaa. Mutta mikäpä uusi laji ei jumeja tekisi. Tsekataan ensi viikon alussa ovatko jumit vähentyneet. Näin ainakin näyttäisi. Lisäksi olen kevyesti sivellyt Johnin selkää iltaisin Jonnan näyttämillä kotirentouttelu-otteilla, jotta Johnin kehonhuolto olisi mahdollisimman säännöllistä.

(Heh.. kuka saisi MINUT potkittua hierontaan ja venyttelemään?)

Ja kuten aina, heti kun aloin miettiä kokeita, rupesi mahassa muljahtelemaan sillain ujosti. Kääk.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti