Veljespotretti

Veljespotretti

maanantai 8. joulukuuta 2014

Reenihuilin jälkeistä elämää

Ai että on tehnyt jotenkin kauhean hyvää pikkutauko treeneistä. Tuli tottistelua hyvin tiiviisti ennen tuota marraskuun tokokoetta, joten sen jälkeen iski melkoinen hyytyminen. Lisäksi ei-koiramaisessa arjessa on tapahtunut yhtä sun toista aikaavievää mikä on myös vaikuttanut lailliseen laiskistumiseen treenien suhteen.

Toissa viikonloppuna käytiin tekemässä Johnille helpohko hakutreeni hyvällä menestyksellä. Ja kiva, että kerettiin, sillä lunta rupesi viime viikolla tulemaan sen verran ettei tälle kaudelle kunnon metsätreenejä välttämättä enää tule. Jotain höntsäilyä ehkä.

Näin hyvin piti lupaus siitä, ettei Johnilla ole asiaa uusiin laiskanlinnoihimme.
Kauden viimeinen treeni otti paikkansa Mäntyvaaran radalla ja treeniseurana toimivat Minna, Outi sekä Pia. Treenin agenda oli tsekata missä mennään Johnin rullahöpöttelyn suhteen. Uskalsin kokeilla tätä tilannetsek-reeniä, sillä John on mielestäni päässyt hyvin yli nuista syyskauden lopun värkkäämisistä. Kaikki ukot olivat ilmaisuilla ja pari tyhjääkin tuli väliin ilman minkäänmoista valenapsimishaahuilua. Jatkamma siis samaan malliin. Lisäksi tuumailtiin treenikavereiden kanssa, että Johnille voisi suurimmassa osassa treenejä pistää ensimmäiselle pistolle ukon, sillä jos ihan ensimmäisellä pistolla ei pääse tapahtumaan paineistumista/valheita, menee lopputreenikin nappiin. Toki välillä laitetaan tyhjiä ihan alkuunkin, sillä pitää Johnin ne kestää, mutta hetken aikaa pääsääntöisesti näin ettei ongelma ruoki itseään. Josko koko alkukaahotus unohtuisi kun sitä ei hetkeen pääse tapahtumaan.

John osaa pukeutua itsenäisyyspäivän vaatimalla arvokkuudella.
Hirmu tyytyväinen olen siihen, että vaikka upottiin loistotilanteesta suohon, rämmittiin sieltä kunniakkaasti ylös. Tätähän tämä on - vaikeuksissa tosissaan mitataan motivaatio ja asenne. Myös treeniporukan tuki, vinkit ja tsemppi ovat aina yhtä korvaamattomia meille keltanokille. Suunnitelma on ja pysyy, eli hookoo kolmoseen heti alkukesästä kun ollaan saatu parit hyvät treenit alle.

Tokolaiskistumisen jälkeen on nyt ollut parit treenit. Teemana takapään käyttöä käännöksissä (miten mie olen sen näin huonosti Johnille opettanut??) ja ruutua. Ruutua treenataan nyt kahtena eri teemana. Erikseen treenataan Johnin paikkaa ruudun sisällä. Palkkakippo on ihan näkysillä, ja nimenomaan ruudun takarajalla, että John oppisi juoksemaan sinne eikä tulisi näitä eturajan yli valumisia. Toinen treeniagenda ruudun suhteen on erilaisten ruutujen "löytäminen" häiriön keskeltä. Toissatreeneissä isolla parkkialueella ruutuja oli peräti kolme ympäri kenttää ja eilen kun kävin yksin hallilla höntsäilemässä asettelin kaikenmaailman esineitä ruudun ympärille, taakse ja eteen. Yllättävänkin hyvin John bongasi ruudun tuolien, esteiden ja sankojen seasta :)

Saatiin jälleen myös vahvistus sille miksi kokeiden/miksei myös reenien videointi on tärkeää. Huomasin vasta nyt viime kokeiden videota katsellessani miksi Johnin yksi kaukovaihto meni horjuen. Minun käsimerkki "downissa" ja "upissa" on tosi saman näköinen. Ihmekkään, että belgi joutu epävarmailemaan, pölijä emäntä!

Lisäksi ollaan lenkkeilty mustien kanssa pari kertaa. Johnin leikkiseurana ovat ansiokkaasti toimineet grotskunarttu Usva sekä grotsku-uros Juju. John rukka on tottunut aina olemaan huomion keskipisteenä, suosittu leikkikaveri kun on, mutta tässä porukassa se jää vähän kolmanneksi pyöräksi kun Usva ja Juju temuaa keskenään. Pieni belkirukka! Vaan tekee ehkä Johnille ihan hyvää, ettei se aina ole maailman ja lauman keskipiste. Lisäksi Juju on tulossa meille hoitoon muutamaksi päiväksi ensi viikolla, joten säpinää riittää.

Ja pitäähän meidän hiljalleen alkaa harjoitella sitä elämätä kahden koiran kanssa..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti