Veljespotretti

Veljespotretti

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ja näin niistä höpötreenistä kumpusi uusia ideoita :-)

Noniin. Saatiinpa eilisissä treeneissä aikaan pikku problematiikkaa.

Johnilla on kesän hakutreenit kulkeneet epäilyttävän hyvin (tottakai pientä korjattavaa on ollut, muttei mitään sen suurempaa) joten olen vähän odottanutkin, että saataisiinko jokin ongelmahösöharjoitus tälle vuodelle. Eilen hakualuetta talloessamme juteltiinkin juuri siitä, kuinka pieleen menneistä treeneistä saa aikaan ne parhaat ajatukset ja sitä kautta tulee parannettua sekä omaa että koiransa työskentelyä. Minusta kehityksen kannalta on aika kiva, ettei aina kaikki menekään ihan putkeen.. kuulostaako pöljältä? Mutta mielummin nämä omat sudenkuoppansa huomaa treeneissä kuin kokeissa :)
Sehän on John! Haku-John.

Reeninjälkeiset temuamiset bestiksen kanssa.
Johnillahan oli viime vuoden kesänä ongelmana rullan nappailu liian kaukaa ukolta, toisinaan jopa maalimiehen hajusta, mikä ei ole tietenkään kovin suotavaa. Suorapalkkakuurilla saatiin ongelma poistumaan ja viime syksystä alkaen moista ei ole ilmennyt. John on tarkistanut ukot hirveän hienosti ja läheltä.

Mutta palautus maan pinnalle! Eilen jo radalle tullessa aistin, että nyt on vähän touhofiiliksellä tuo pikkubelgi. Ja olihan se. Avara rata, kova tuuli ja minun/maalimiehen kommunikaatiokatkos aiheutti sen, että treeni meni hösellykseksi. John nappaili rullat ihan liian aikaisin ja yhtä ilmaisua en edes hyväksynyt kun luulin maalimiehen olevan n. 50 m kauempana kuin hän oikeasti oli. Todellisuudessa John oli tällä pistolla ihan skarppi. Vikalla ukolla John ei meinannut näytöllä löytää perille kun oli nappaissut rullan 10 m ennen ukkoa. Hupsista! No ei siinä auttanut kun olla itse tyynenä ja Minnan sekä Pian kanssa pohdiskeltiin sitten tilannetta ja hiottiin juonia tuleviin treeneihin. Ja tyynenä tietenkin, mää en ole koskaan ymmärtänyt mitä koiraan turhautuminen tai hermostuminen tuollaisissa tilanteissa auttaa. Varsinkaan kun John ei taatusti tee mitään perseilläkseen vaan yrittää varmasti parhaansa :)

Kärsimätön kun olen, käytiin illalla samaisella radalla Miikan kanssa paikkailemassa aamun hösellystä ja homma sujui tosi hyvin, totutulla superjohn-tasolla. Mikälie höpömoodi oli aiemmin ollut päällä. Ohessa kuitenkin suunnitelmaa tuleviin treeneihin:


  • Palataan loppusyksy suorapalkkapainoisuuteen, ettei John ota taas tavaksi tuota rullan liian aikaisin napsimista. Ilmaisuja siellä joukossa jonninverran.
  • Edelleen kaipaan kontrollia pistoihin. Ei liikaa, sillä minusta Johnille toimii se, että se saa olla hieman kuriton (itsevarma). Mutta samalla toivoisin kuitenkin, että saisimme a) parempia tyhjiä tuulen puolelle b) vähän kapeampia pistoja ukotetuille puolille (tuppaavat toisinaan olemaan vähän liian leveitä ja risteily on tuolloin vähäistä). Etitään kultainen keskitie.
  • Yliheittojen treenaaminen. Kolmosluokassa tämä voisi tulla tarpeen.. Ei olla näitä vielä kauheana harrastettu kun olen halunnut keskittyä siihen, että John etenee keskilinjalta osoittamaani suuntaan. 
John ja Annan ihana Mini-Pipsa paikkamakuussa.
Melko vaarallinen harrastus tuo hakuilu.
Etenkin jos reagoit allergisesti itikoihin.
Ja sitten pitäisi malttaa sitä tokoakin ottaa. Teemat on edelleen samat kuin aiemmassa postauksessa luettelin. Marraskuun kokeet lähestyy ja halutaan toki olla hyvin valmistuneita, mutta yhtäaikaisesti sitä kumminkin tahtoo myös hyödyntää viimeiset maastotreeniviikot ennen lumen tuloa. Kuka antais mulle lisää iltoja viikkoon? Mahottomia kolmannen maailman ongelmia...

Tälle viikolle olisi luvassa parit maastotreenit ja tokoa oheen. Jälkeäkin huvittaisi palautella mieliin, mutta se ei ole tämän hetken a priori. Tarvin selkeästi toisen koiran, ettei tule kuormitettua Johnia liikaa, vaan saisin jaettua treeni-intoni kahden belgialaisen välille. Hmm.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti