Veljespotretti

Veljespotretti

torstai 15. toukokuuta 2014

John ek-kurssilla :)

Viime sunnuntaina testattiin uutta lajia kun Minna piti ystävällisesti meille pienimuotoisen ek-kurssin. Vietettiin neljä opintäyteistä tuntia mehtässä tutun treeniporukan kanssa. Teoriaosuuden ja kahvittelun jälkeen päästiin tositoimiin.

Pudonnut esine: John tajusi tämän aika nopeasti. Johnillehan on kauhean luontevaa irrota, hakea ja tuoda mulle yhtä sun toista joten sikäli ei yllättänyt. Alkuun John oli tietenkin vähän että "hooo?" kun lähetin hänen korkeutensa takaisin lähtöpistettä päin ja yritti kovasti vilkuilla menosuuntaan ja sivuille (siellähän ne esineet aina..), mutta parin toiston jälkeen ymmärsi kupletin juonen. Veikkaan, että tämän osuuden John oppisi aika luontevasti.

Tarkkuusetsintä: John ei ole arka nostelemaan kummallisempiakaan pikkuesineitä, mutta niiden pitoa pitää kyllä harjoitella erikseen :) mäkläämistä tapahtui vaikeimpien esineiden kohdalla. Itse nenätyöskentelyn John teki tosi näppärästi ja jopa yllättävän rauhallisesti. Vaikka ajatuksena oli vain naksuttaa esineen löytö ja jättää tuominen kokonaan pois, John kuitenkin kantoi esineet salamannopeasti mulle. Kuten sanottu, tuominen on sille luontevaa. Hirveen kivaa vaihtelua tämä ja uskoisin Johnin oppivan melko näppärästi.


Esineruutu: Ihan. Mahtava. Hienoin esineruutu mitä John on aikoihin tehnyt. Minna tuumasi, että koska kuljetin Johnin esineruudun kauempaan reunaan ensimmäiselle lähetykselle, ehti se sillä välin haistaa jo ainakin pari ruudun esineistä, kulkumatkalla lähetyspisteelle. Johnin nenänkäyttö oli hienoa vaikka vauhtia piisasi ja kolmella pistolla nousi kolme esinettä. Se miksi esineruutu oli näin hyvä, saattaisi johtua tuosta tarkkuusruudusta. Luulenpa sen rauhoittaneen Johnia juuri sopivalla tavalla ennen vauhdikkaampaa liikettä ja tulen testaamaan toistekin, että auttaisiko tällainen nenänkäyttöharjoitus ennen esine-etsintää tekemään Johnin mielialasta tuollaisen. Ihanan keskittynyt pikkubelgi!

Jälkeä emme ikävä kyllä ehtineet Johnin kanssa ottaa sillä äitienpäivämenot kutsuivat.

Edellisten perusteella ek alkoi lajina kiinnostaa enempikin, ennen se on ollut minulle ihan vieras juttu. Jos saadaan aikaiseksi tuota jälkeä muistutella mieliin ja treenattua sitä varmemmaksi en näe mitään estettä miksei tässäkin olisi meille hyvä laji :) John on kyllä superkoira. Niin pätevä ja reipas oppimaan uutta! Iän ja rutiinin myötä myös keskittymiskyky on kehittynyt huikeasti.

Tehtiin toissapäivänä kolmen ukon "pikahakusuorapalkkatreeni". Siinä mielessä kokeenomaisena, etten tiennyt ukkojen sijaintia. John pelitti todella hyvin ja ainakin tällä kertaa ohjaajakin osasi lukea koiraa ihan kiitettävästi. Näitä lisää, niin eiköhän me kohta olla koevalmiina. Pk-tottiksen puolella hypyt etenee kivaa vauhtia ja viime treeneissä metrinenkin sujui. Hyppynouto ysikymppisellä ja a-estenouto ihan moitteetta jyrkällä. Eteenmenoja pitää vielä treenata paljonkin, ne on ton metrisen esteen kanssa eniten työn alla. Mutta fiilis on kaiken suhteen melko hyvä.

(Jälkimaininta): Kurssin jälkeen ollaan metsälenkillä testailtu tippunutta esinettä ja tarkkuusruutua hyvin tuloksin.

Kuvituksena toimii tällä erää pari uberlaadukasta kännykamerakuvaa Johnista ja Jujusta temuamassa sateisten hakutreenien jälkeen. Ei ollu muuten helpoin tehtävä saada molempia yhtä aikaa linssin alle.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti