Veljespotretti

Veljespotretti

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kisaturistina oloa, voi-treenejä ja muita belgialaisia arkihöpötyksiä

It was the other dog.
Olin eilen kisaturistina Kemijärvellä. Olipa vaan outoa olla tokokokeissa ilman Johnia ja paniikinomaista tunnetta kurkussa, mutta kivaa meillä kyllä oli. Kemijärveläinen ajokulttuuri ja Heidin hääpäivä tulivat ainakin selviksi ko. reissun aikana ;) Lähdettiin tosiaan Heidin kanssa kannustamaan Jonnaa ja Sutkia vikaa alo ykköstä ja TK1-koularia kohti. Ja hyvinhän se meni, parivaljakko tykitti hienon ykköstuloksen 180 pisteellä ja kannustusjoukot saivat olla tyytyväisinä. Kaiken kukkuraksi Johnin velipoika Jeni debytoi samaisessa alokasluokassa ja vei luokkavoiton. Loistotyötä molemmilta koirakoilta!

Ajoimme paikalle hyvissä ajoin sillä toiveena oli nähdä myös voittajaluokan koirakkojen suoritukset. Tahdoin vähän vaania mikä on meidän seuraava tavoitetaso (yllättävän vähän voi-luokkia on tullut katseltua aiemmin). Tämän innoittamana varasin sitten tälle aamulle hallivuoron ja kävin Johnin kanssa vähän testailemassa voi-liikkeitä ja sitä mitenkä pitkällä ollaan niiden kanssa. John veti upeasti! Tunnari on vielä vähän liian sohlo, mutta ruudun kanssa tapahtui tänään joku mystinen ahaa-elämys. Ihan näki kuinka lamppu syttyi pikkubelgin päässä ja se juoksenteli ruutuun ilman siellä olevaa palkkaa. Superkoira :)

Sitten arkihommiin.

John on muuton jälkeen aloittanut pienen kujeilun yksin ollessaan. Ei se hauku tai tuhoa, mutta se järjestelee. John on keksinyt kuinka eteisen kaapit avataan eivätkä salvatkaan häntä estä. On erityisen hauskaa purkaa kengät ja lapaset lattialle.. ja sitten kuitenkaan olla tekemättä niille yhtään mitään. Videoltakin näkyi (toisinaan kuvaillaan kuinka tuo yksinään on) kuinka John purki kengät, murisi ja haukkui niille vähän ja sitten nukahti omalle paikalleen. Tai no söi se yhdet isännän juhlakengät kantapään kohdalta rumiksi.

Johnin versio venyttelytuokiosta.
Tämä on sotaa. Vielä ei olla keskitty sellaista patenttia eteisen kaappiin, että tuo ei sitä saisi purettua. Tai yhden, mutta ei saatu sitä sitten itsekään enää auki, joten game is still on. Kengät ja huivit lattialla ovat kuitenkin pienempi paha kuin se notta joutuu linkkuveitsellä kihnuttamaan kaappia auki yli puoli tuntia.
Vakavissaan sanoen niin jonkunlaisesta levottomuudestahan tässä on kyse, muutto lienee sysännyt tämän liikkeelle kun ennen ei moista ole tapahtunut. Ulkona sättäys on onneksi jo jäänyt. Pohditaan.

Johnista on nykyään myös erityisen hauska terrorisoida meidän venyttelytuokioita. Kyllähän se pois menisi jos sen tosissaan käskisi, mutta oleppa nauramatta kun 25kg belgialaista lihaa tunkee syliin kesken sisäreisien jo valmiiksi tuskallisen venytyksen. Ja kun nauraen käsket, John vaan innostuu.

Tällä viikolla olen itse potenut flunssaa ja hajoillut siihen etten pääse kävelylenkkiä enempää treenaamaan. Olen viimeisen parin kuukauden aikana sairastellut muutenkin enempi kuin viimeiseen viiteen vuoteen, joten täytynee alkaa pohtia onko siihen joku suurempikin syy. Kivaahan tämä ei ole. Vaivalla hankittu lihaspumppi ja juoksuinto hupenee silmissä, mikä turhauttaa suunnattomasti. Onneksi pikkubelgiä saa sentään treenata.

Sitten takaisin sunnuntaibrunssin tekoon. Pittee syyä hyvin, sillä puoliltapäivin lähdetään hakuhöntsäilemään tyttöjen kanssa. Muilla taitaa olla ilmaisupainotteinen treeni, mie aattelin jopa pari pistoa tehdä jos saan maalimiehet suostuteltua umpihankeen ;) hauskat treenit luvassa siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti