Veljespotretti

Veljespotretti

lauantai 18. tammikuuta 2014

Treenipohdintoja ja arkikuulumisia

Vuosi alkoi töiden ja omien treenien suhteen tehokkaasti, koirahommat puolestaan epäjärjestelmällisen laiskasti. Tokoilemassa on käyty, mutta pääsääntöisesti ilman mitään suunnitelmaa. Meillä se treenien suunnitelmattomuus näkyy sättäämisenä.

John paikkamakuussa häiriöesineiden keskellä.
Sähläys on näkynyt mm. tällaisina, että laitan Johnin paikkamakuulle kun asettelen tunnaria ja John päättää, että on ihan ok nousta ja lähteä hiipparoimaan sinnesuntänne. Tai seuraamisessa superbelgi voi pälyillä minne sattuu kun emäntäkään ei keskity. Luoksetulossa saa ennakoida ihan hyvin jo pysähtymisen.. hoietaan tää tilanne nyt näin ku emäntä ei osaa. Ei yhtään johnimaista.

Siispä ohjaaja otti itseään niskasta kiinni ja nyt olisi seuraaville viikoille ylhäällä treeniteemoja. Hyppy, tunnari ja ruutu tulevat olemaan erityistyön alla. Samoin luoksetulo. Muita sivuten siinä ohessa :)

Oman takapihansa kukkulan kuningas.
No myönnettäköön, että yksi hyvä teema meillä oli männä treeneissä ja se sai (jälleen) inspiraationsa Minnan jutuista. Johnilla on vähän turhan voimakas tapa väijyä esim. tunnarikapuloita, ja yhdistettynä voimakkaaseen taipumukseen tahtoa noutaa, on tämä aiheuttanut sättäystä tunnariin. Olemme siis tehneet tunnarikapuloilla sun muilla hassunhauskoilla esineillä huomioimattomuustreeniä. Eli olen lyhyesti sanoen levitellyt kentälle kauhean määrän tavaraa joilla ei ole treenin aikana kuitenkaan tehty yhtään mitään. Ja hyvin on wörkkinyt, John tajusi aika pian jättää kaiken huomioimatta ja keskittyi olennaiseen väijymmättä kapuloita ollenkaan.

Kaikki edellä käyty sohlaus voi osin johtua kylmyydestä. Lenkit ovat jääneet hieman vähemmälle/lyhemmälle kun ulkona paukutellaan liki kolmenkympin pakkaslukemissa, joten suattaapi tuota Johnilla olla jo vähän liikaa energiaa. Parina päivänä olen nyt michelinukkoillut ja uhmannut keliä pidemmällä metsälenkillä, jotta saahaan pahimpia kierroksia pois.

Joka sunnuntai on hyvä aloittaa superaamiaisella :P
Koulurintamalle kuuluu pitkästä aikaa hyvää. Saan tänään valmiiksi pari rästihommaa, joiden jälkeen olisi jäljellä enää yksi essee ja sitten voikin alkaa odotella niitä maisterinpapereita saapuvaksi. Edelleenkään en kyllä yhtään tiedä mitä niillä teen, kun tuo liikunnanala on imaissut mukaansa. Nähtäväksi jää. Omat treenit, kuten jo totesin, rullaavat kivalla tahdilla ja tuloksiakin on nähtävissä. Olen innostunut mm. kahvakuulasta, joka on tuonut vähän vaihtelua perus salijyyssäämiseen. Musta on myös kuoriutunut melkoinen kodin hengetär ja oon taas löytänyt innon ruoanlaittoon sekä leipomiseen. Tästä suuri kiitos sellaiselle ihmekeksinnölle kuin astianpesukone.

John väijyssä.


Tämmöistä meille tällä erää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti