Veljespotretti

Veljespotretti

maanantai 23. syyskuuta 2013

Voihan esineruutu

Lainatkaa joku pesäpallomailaa, tekisi mieli hivauttaa itseään sillä kalloon.

Johnilla oli jo vuotiaana ihan upea esineruututyöskentely ja homma hallussa. Lähes kisakunnossa. Jotenkin matkan varrella Johnin tyhmä emäntä unohti ylläpitää taitoa - ja kappas, koko homma on taas ihan lapsenkengissä.

Vuotias John täydellisen esineruudun jälkeen.
Otettiin eilen esineruutua hakutreenien yhteydessä ja eka kierros oli täysi katastrofi. Johnin työskentely oli kauheaa hössötystä ja se merkkaili esineitä, muttei sen kummemmin jaksanut niitä nostella, vaan juoksenteli hoopoilmeellä ympäri ruutua (ja vähän ulkopuolellakin). Korostaen, etten lainkaan moiti koiraa vaan uskon että kyse on rutiinin puutteesta ja sen ylläpitäminen ois vähän niinkuin minun vastuulla. Oppia ikä kaikki.

Hakutreenin jälkeen tehin onneksi uppiniskaisena toisen ruudun ja se meni sitten vallan kauniisti, mutta otinkin homman ihan alkeista. John näki autonperästä kun vein esineet ruutuun ja haki ne hyvin motivoituneen sekä päättäväisen oloisena. Nenätyöskentely oli tarkkaa. Lähdemme rakentamaan hommaa siis ihan alusta. Se pesäpallomaila.. antakaa.

Hakutreenistä ei mainittavaa. Kolme pistoa neljästä meni mallikkaasti, mutta yhdellä John nappasi rullan ihan liian aikaisin kun päätti että maalimies on tuolla kyllä (oli se, mutta silti). Seuraavissa treeneissä taidetaan ottaa pelkkää suorapalkkaa ihan vaan pikkubelgin kiusaksi :)

Tältä se esineruutuilme näytti eilen.. (oikeasti kuva on Kemin tokokisoista)
Ja loppuun on hehkutettava meiän uutta kotia, johon päästään Miikan ja Johnnyn kanssa muuttamaan marraskuussa. Ensinnäkin, kun kyseessä on uusi talo niin ollaan saatu vaikuttaa kaikkiin pintamateriaaleihin ja uskoisin, että kodista tulee aivan meiän näköinen. Ollaan aika häikäilemättä ja löyhällä budjetilla valikoitu.. Toisekseen, lenkkeilyreitit sielläpäin on aivan upeat ja yleisestikin koko seutu on niin kotoisaa, että tunnelma on ihan eri kuin nykyisillä huudeilla. Ajelin eilenkin sinne iltalenkille fiilistelemään ja nautiskeltiin Johnin kanssa pimeästä syysillasta, hiljasesta metsästä ja lopuksi käveltiin omakotitaloalueella katselemassa vähän ideoita miten omaa pihaa voisi laittaa nätiksi.

Iiiihan lopuksi on hehkutettava kuinka miellyttävän oloisia koiranomistajia tulevilla huudeillamme on. Ollaan saatu jo pari mukavaa koirakaveria ja tänään Johnilla on treffit Lumi-nimisen valkoisen paimenkoiran pennun kanssa. Meän pieni peterpan löysi tasoisensa toverin pikkupennusta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti