Veljespotretti

Veljespotretti

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Maailman paras lenkkikaveri

Hiekkakuoppien huipulla tarkkailemassa omaa valtakuntaa
Mulla on maailman paras lenkkikaveri. Tottelee nimeä John. Vaikkei John enää ole ihan lapsi, on se nätisti ilmaistuna lapsenmielinen :) mie veikkaan, että tulee aina olemaankin. Kaikki on jännää, outoa, siistiä ja pähiää. "EMÄNTÄ NÄITKÖ TUON KEPIN? EMÄNTÄ KATSO TUOLLA ON PUU.. METSÄSSÄ ON PUU! EMÄNTÄ, SIE OLET SIELLÄ, EI OLLA NÄHTY AINAKAAN KAHTEEN SEKUNTIIN!"

Kaikesta hösöstä huolimatta John on lenkillä hienosti hanskassa eikä ole tähän päiväänkään mennessä lähtenyt porojen perään, tulee tykö kutsuessa, pysyy lähellä, käyttäytyy muita ohikulkijoita kohtaan rauhallisesti. Ja nätisti se myös rauhoittuu kun emäntä istuu kivennokkaan kahville ja maisemia ihailemaan.

Ainoa negaatio Johnin kaa lenkkeillessä on se, että pitää katsella selkänsä taakse jos John on päättänyt saalistaa kepin. Ne kepit on meinaan aika massiivisia ja niillä on kiva lävistää ihminen :)

Lunkia viikkoa vietellään ja tänään on viikon ainoat pidemmän kaavan tottistreenit (niiden ohella sovittuna vain huomiset hakutreenit). Carita lupasi ystävällisesti opastaa meidät alkuun kaukokäskyjen kanssa, joten se on tämän päivän teema. Liikkeestä jääviä en uskalla ottaa, sillä tehtiin niitä maanantaina kotikentällä. Menivät muuten yllättävän napakasti! Olkoonkin - Johnissa on se haaste, että jos mitään tekee liikaa, rupeaa se ennakoimaan.

Perjantaina olisi tarkoitus lähteä koirareissulle ilman omaa koiraa, eli kohteena erkkarit Lauran ja Marikan kanssa. Kiva tutustua hieman näyttelymaailmaankin vaikkei se ihan omin juttu ole :) seura on ainakin hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti