Veljespotretti

Veljespotretti

maanantai 13. toukokuuta 2013

Päivitystä :)



Talvi kului pitkien työpäivien, gradunteon ja treenaamisen merkeissä. Blogin päivitys on jäänyt retuperälle, mutta nyt kun toinen työprojekti on hoidettu kunnialla pulkkaan ja gradu löytyy kansista, on hyvää aikaa pitää reenipäiväkirjaa. Mua tämä "ääneen miettiminen" auttaa :)

Viime kuukaudet on Johnin kanssa keskitytty tokotreeneihin ja käytiin menneenä lauantaina ensimmäisissä kisoissamme. Kyllähän niitä paniikkijännitettin ennakkoon, mutta turhaan :) Saatiin ykköstulos ja 173p. Kommelluksilta ei säästytty ja päänvaivaa tuotti mm. paikallaanmakuu, jossa viereiset koirat päättivät lähteä juoksentelemaan ja vain John sekä toinen vieruskaveri jäivät paikalleen. Harmikseni John käytti kyynäriä ylhäällä joten jouduttiin ottamaan liike uusiksi (laskettiin kohtuuttomaksi häiriöksi), mikä aiheutti sen ettei paikallaanmakuu ollut yhtä rento. Sivulletulossa jouduin käyttämään tuplakäskyä ja oletan tuon epävarmuuden johtuneen edellisen kierroksen hässäkästä. Menetimme siis kuusi kohtuuvarmaa pistettä. Yleisesti ottaen Johnin tekeminen oli innokasta ja iloista, kävipä pussaamassa tuomariakin.. huolellisuusvirheet pistän vilkkaan nuorenmiehen ylivireen piikkiin, joten tulemme edelleen keskittymään rauhallisuuteen kovassakin häiriössä. Tekniikka hoituu varmasti paremmin kun kierrokset ovat pienemmät niin omistajalla kuin koirallakin.

John ja kisakaverit paikallaanmakuussa. Toko ALO 11.5. Rovaniemellä.

Hakutreenit ovat alkaneet ja siellä teemana on sama - kierrokset pienemmäksi. Maastotyöskentely Johnilla on upeaa jos se ei pääse menemään höpömoodiin. 

Ensimmäistä jälkeä lähdemme polkemaan tänään työpäiväni jälkeen ja odotan sitä innolla. Kaikenlaista kivaa siis :)


PK-Joonas ja ilmaisutreenit

Arki Johnin kanssa sujuu pääosin hienosti ja aikuistumisen merkkejä on ilmassa. Omien kulmien hihnakäytös ei ikävä kyllä ole vieläkään sitä mitä toivoisi ja muille koirille on välillä tulkutettava jos tulevat liian läheltä. Hermoni on pitänyt pääosin hyvin ja ollaan positiivisilla metodeilla saatu kehitystä eteenpäin, mutta eilen järki lähti pitkästä aikaa kun kieltoni menivät kuuroille korville ja koira murisi rinta rottingilla sadan metrin päässä olevalle koiralle.. lopulta raahasin kymmenen sentin mittaisessa hihnassa riehuvaa belgialaista kiroillen pitkin kävelytietä. Naapureille nähtävää. Innolla odottelen niitä koiranhakkaajaviestejä Uuden Rovaniemen tekstaripalstalla - John osaa nimittäin mainiosti esittää uhria näissä tilanteissa.

Vakavasti ottaen maltti on heikkouteni koiranomistajana (ja ihmisenä). Se ei saisi mennä, oli hihnan päässä kuinka raivostuttava belgikakara ja kyse kuinka harvakseltaan tapahtuvista hermoromahduksista tahansa. Ei ne sitä koira-emäntäsuhdetta takuulla paranna. Kai tässä on kyse myös omistajan kehitysprosessista :)

Salitreeni sujuu mukavasti ja kuntosaliohjaajan työ inspiroi haastamaan itseään sekä kokeilemaan jatkuvasti kaikkea uutta. Kehitys on muuten hieno asia, mutta se on tuonut mukanaan myös käytännön ongelman - paino on noussut monta kiloa eivätkä vanhat vaatteet enää istu päälle :D edessä on siis garderoobin uudistus. Positiivinen ongelma sinänsä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti